lunta, lunta, ihan oikeaa lunta! olen innoissani, herätin aamulla äidin kiljumalla innoissani lumen tulleen ja juoksemalla takapihalle tanssimaan lumisateessa. ripsiin oli jäänyt meikkiä eilisestä ja kuukautisveri tahrasi lakanat, mutta olin silti onnellinen. syksy on 1/5 vuodesta, ihmiset, herätkää nyt! syksy ei edes ole vuoden"aika", se on vain hetki. sen voi myös jättää kokonaan mainitsematta, voi vain sanoa loppukesä tai alkutalvi.

syysmasennus lähenteli minuakin (ihan muulla tavalla kuin seksuaalisesti, heh) muutama viikko sitten, mutta hätä keinot keksii: kuppi kaakaota ja kermavaahtoa aamuisin (kahvi myös, mutta juuri ennen kuin lähdet kotoa juo se hiivatin kaakao, siitä saa ihanan lämpimän olon), uusi kirkkaanpunainen sateenvarjo, punamustat talvitennarit ja itse kudotut lapaset, eiköhän se saa mieltä edes hieman paremmaksi. ostin eilen myös my chemical romancen uusimman levyn, itkin sitä kuunnellessani onnesta ja kirjoitin uuden novellin.

muistan kolme kohtaa tasan tarkkaan päiväkirjoistani ja typerän rohkeana julkaisen ne.
"haluaisin kuolla. minusta kuitenkin tulee kuolemani jälkeen vain hedelmätön omenapuu joka haluaisi kukkia lapsien tähden."
"tänään oli koulussa ruokana lihapullia ja liisa haukkui minua ääliöksi. sitten minä menin vessaan ja kun tulin vessasta sanoin liisalle että se on ihan tyhmä. ope luki meille aladiiniä."
"opettaja kysyi miksen ollut palauttanut äidinkielenkoetta (huoltajan nimikirjoitus mukana). sanoin, että äiti oli ollut myöhään eilen töissä ja aamulla oli nukkunut. opettaja kysyi, miksen antaisi isäni allekirjoittaa koetta. töksäytin sen kuolleen kolme vuotta sitten. sain ämmän järkyttymään pahemman kerran."

huomatkaa, että keskimmäinen reseptueri on noin seitsemän vuoden takaisesta päiväkirjastani.