tänään lähdin viimein ulos kävelemään. hiukseni sidoin poninhännälle ja laitoin päälleni tummanharmaan villatakin, jalkaan äidin amerikkatossut. kierros ulkona oli hämmästyttävän virkistävä: juttelin kahdelle vastaantulijoista, istuin puistonpenkillä vartin kuunnellen stellan kosketusta ja lopulta kävin kaupungilla. villapaitani kutitti ja höyry nousi kohti taivasta, kaikki näytti kauniilta auringon paistaessa ja pystyin vihdoin ja viimein myöntämään suuttumatta itselleni, että olen tupakoinut yli kolme kuukautta. irkissä uudelta kanavalta löysin luokkakaverini, hiljainen joonas joka ei puhu koskaan ja joka yllättävää kyllä on melkoisen söpö. tiedättehän, ei sillä tavalla että olisin ihastunut, vain sisarellisesti ajateltuna?

huomenna menen kouluun, toivottavasti pystyn yskimään ilman että tukehdun ja tartun annia käsivarresta ja kerron välittäväni. tämä riittää huomisen suunnitelmaksi.