koulupäivä sujui upeasti: sain kuulla kahdeksalta ihmiseltä että he olivat kaivanneet minua, sain halauksen neljältä ja jopa mantsanopettaja hymyili minulle, minkä lasken ihmeeksi. ostoskeskuksessa nauroin roosan kanssa ja häiriköimme anttilassa asiakkaita esittämällä ulkomaalaisia. koulussa jaksoin tehdä muistiinpanoja jokaisen aineen tunnilla, halasin annia, kerroin välittäväni ja sain hänet kiljumaan "oot paras ystävä ikinä". koulupäivä meni nopeasti ja seuraavaa jopa odotin.

nyt olen yrittänyt sopeutua taas yhteen toimettomista päivistä. aamulla heräsin, katsoin tv:stä lastenohjelmia ja join kylmää glögiä, en ollut iloinen mutten surullinenkaan. tunsin oloni vain tyhjäksi. yritin lieventää tekemättömyyden tuskaani lukemalla koulukirjoja, käymällä tunnin salireissulla ja kirjoittamalla kolme kirjettä vanhoille koulukavereille. lopulta istuin sohvalla ja katsoin jo neljän aikaan pimennyttä olohuonetta.

hetki sitten vaivauduin käymään postilaatikolla ja siellä minua odotti outo ja salaperäinen, mutta myös ihana yllätys: joku anonyymi henkilö oli muistanut minua! löysin paketista geisha-suklaata, postikortin ja kiinalaiset syömäpuikot sekä lapun, johon oli kirjoitettu: "<3 t. anonyymi". en vieläkään tiedä nimetöntä ilahduttajaani, mutta ehkä se on vain hyvä.

päivä parantuu aina iltaa kohti.